Se tanssii sittenkin

Tahdon Fazerin sinistä ja täytelakuja.

Siinä oli se olennainen osa, mitäs sitten?

Täällä sataa lunta. Ihan vain muutamia hassuja hiutaleita, joista tuskin on aamulla mitään jäljellä. Kylmänhuuraisen ilman saattelemana olo on kuin Suomessa marras-joulukuisina myöhäisiltoina. Tuntuu että kesä on kauhean kaukana, vaikka ensi viikolla on jo maaliskuu. Hassua, miten mieli elää sen mukaan, mitä Suomen vuodenaikoja ympärillä on näkevinään. Alkuviikosta täällä oli niin keväistä, että paikalliset kulkivat jopa t-paidoissa. Silloin kesä tuntui olevan ihan nurkan takana. (Ei kuitenkaan ollut niin lämmin, että t-paidassa oikeasti huvittaisi kulkea... Kummia nuo britit.)

Kävin taas lauantai-illan ratoksi tanssimassa vähän Scottish Reelingiä. Yliopiston kerho eli society siis kyseessä (olenko kertonut näistä blogissa jo vai vain kirjeissä?). Tanssitaan skottilaisia kansantansseja. Niissä pyörähdellään paljon ja liikutaan ympäriinsä monimutkaisen näköisinä muodostelmanvaihtelukoreografioina. Näitä tansseja ei voi siis tanssia yksin tai parin kanssa, vaan useimpiin tarvitaan vähintään kuusi osallistujaa (=kolme paria), jotta peruskoreografia saadaan suoritettua edes kerran läpi. Yleensä tanssi vielä liikkuu oikealta vasemmalle kahden kasvokkain seisovan ihmisrivistön parissa (tai miesten puolelta katsottuna vasemmalta oikealle) niin, että kun koreografia on suoritettu, se liikahtaa yhden pykälän eteenpäin ja toistuu sitten uudelleen. Liukuhihnatyyliin, ja musiikki on melko itseään toistavaa, kuten kuvitella saattaa. Mielenkiintoista. Vähän haastavaakin, minä kun en koskaan tanssinut wanhoja. Mutta niinä hetkinä kun pysyy edes jotenkin kartalla - oikein miellyttävää.