maanantai 4. helmikuuta 2013

Vihreiden banaanien ohessa

Perunalastuja ei täällä saa yli 100 gramman pusseissa. Ne 100 gramman pussitkin ovat kalliita ja näyttävät siltä, että niitä ostavat lähinnä ruokahifistelijät. Sen sijaan tavanomainen pakkaus on valtava säkki, jonka sisällä on yleensä kuusi 25 gramman perunalastupussia, joskus useampikin, jopa parikymmentä. Eli pussien sisällä on toisia pieniä pusseja, maatuskatyyliin. Voisiko enää pahemmin pakkausmateriaalia heittää harakoille? Hyvä on, paikalliset syövät noita pieniä perunalastupusseja lounailla. Mutta kyllä suomalaisesta tuntuu absurdilta, kun vaikkapa sunnuntaiaamuna huomaa, että keittiössä lojuu kämppisten edellisiltaisten juhlien jäljiltä lukuisia 25 gramman sipsipusseja tyhjinä tai puolityhjinä. Eikö niitä pakkauskokoja voisi olla useampia, eri tarkoituksia varten?

I Can't Believe It's Not Butter ei maistu voilta, vaan voinmakuisilta popcorneilta ilman sitä popcornia. Juustoksi leivälle minulla on cheddaria mutta haluaisin portsalutia.

Jotain positiivistakin löytyi onneksi tänään keittiöstä: siivoavia kämppiksiä! Lauantain jälkeen ruokapöytä on ollut kroonisesti pelikorttien ja kertakäyttömukien peitossa, sietääkin siivota. Vaikka syönkin yleensä oman huoneeni rauhassa eikä minua sinänsä häiritse tilanpuute keittiönpöydällä, on jonkinlaisen yleissiisteyden keskellä silti miellyttävämpää elää. No, nyt on kuulunut imurin ääntä ja tiskivuoret ovat kadonneet. Lisäksi minulle herui laajalti sympatiaa, kun kerroin, että luentoni tänään oli Old Collegella eli ei pääkampuksella, joka on viiden minuutin päässä, vaan alhaalla merenrannassa, niin että palatessa täytyy nousta tuo jokaiselle Aberissa käyneelle tuttu jalkalihakset tuhoava mäki.

Kebab on täällä kelvollista, mutta ei voita Laukaan Kebab Pizzerian kebabrullaa. Kebab-myyjä on kuitenkin ensimmäinen, jolta olen saanut kuuluisaa brittiläistä asiakaspalvelua kunnollisine 'darling'-lisäkkeineen. Kaikkialla muualla on ollut tarjolla tavanomaista tylyyttä. Olen ollut vähän pettynytkin. Neljällä ja puolella punnalla kuitenkin sain paitsi pitakebabin, myös osan uskostani brittien hyvyyteen takaisin.

En kyllä muista nähneeni yhtäkään brittiä juomassa teetä. Harmittaa. Onko kyseessä jokin salaliitto, väärinkäsitys vai olenko vain puusilmä?

4 kommenttia:

  1. ei jalkalihakset tuhoudu vaan ne kehittyvät mäkeä kiivetessä :D

    VastaaPoista
  2. Taksikuskit ei oo tylyjä, ne oli ihan mun lemppareita! Jouduin ajelee takseilla mun rasitusvamman takia, kun en saanu kävellä. Tosi kätevä vaiva vaihdossa ja etenkin Aberissa... :D Sen sijaan autoilijat liikenteessä on ihan hirveitä. Paitsi ne taksikuskit, jos oot kyydissä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kyllä itse asiassa! Harmi kun yksin kulkiessa nuo taksit on vähän kalliinpuoleisia, kahdestaan tai vaikka neljästään pääsee halvalla kantamasta ruokaostoksia mäkeä ylös...

      Mä en edes tajua mistä suunnasta autoja tulee ku noi kadut on ihan mitä sattuu, yksisuuntaisia, kaksisuuntaisia, ei-ollenkaan-suuntaisia ja aja-miian-päälle-suuntaisia.

      Poista