Kirjoitan kortteja ikkunalaudalla ja katson lokkeja. Talojen välistä näkyy viipale merta. Juoksen portaat toiveikkaana, kun näen postinkantajan lähestyvän. Tänään se ei ole turhaa.
Keitän muumiteetä. Se teepussi on rantautunut luokseni tutuimman käsialan peittämän kirjeen välissä. Kämppikseni ilmoittaa rakastavansa muumeja.
Kalenterin juoksevissa numeroissa tämä päivä on numero 11.
En tiennytkään, että runebergintorttuja voisi olla ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti