Aberystwythistä kulkee rantaa seuraillen Borth-nimiseen kylään jonkinlaiseksi patikointireitiksi tarkoitettu Coast Path.
Jos näkisitte ne jyrkät kallionkielekkeet joita polku seurailee, käyttäisitte itsekin otsikkoon vääntämääni nimitystä.
Aberin parhaat näkymäthän ovat yleisen mielipiteen mukaan Constitution Hillillä. Jos mihin tahansa kuvahakuun kirjoittaa 'Aberystwyth' (yrittäkääpä kirjoittaa se nopeasti ilman yhtäkään typoa), on melko todennäköistä, että saa eteensä juuri sellaisia perinteisiä kukkulalta otettuja kaupunki-meren-rannalla-kuvia. Polku Borthia kohti alkaa Constitution Hilliltä.
Tänään minun oli tarkoitus istua neljän seinän sisällä lepäämässä, mutta kun heräsin, aurinko paistoi. Muutin suunnitelmaani. Lähdin seikkailemaan. Iltapäivän aikana ehti oikein mukavasti kulkea mäkeä alas, sitten ylös Constitution Hillille ja sieltä polkua Borthiin asti. Coast Path on pituudeltaan viitisen mailia eli noin kahdeksan kilometriä, mihin laskettakoon mukaan rasituslisä siitä, että matka oli koko ajan ylä- tai alamäkeä.
Vasemmalla puolella oli lähes jatkuvasti kymmenien metrien pudotus. Merellä joku kulki rantaa myöten kanootilla, joka oli suunnilleen peukalonpään mittainen - kenties tämä auttaa polun korkeuden mittakaavan hahmottamisessa. Välillä polku oli pari metriä leveä, hiekkaa tahi nurmikkoa, ja välillä se oli mutainen, syväksi kovertunut ja niin kapea, että kenkäni hädin tuskin mahtuivat siihen vierekkäin. Rinteet olivat välillä lempeän loivia ja välillä niin jyrkkiä, että oli tartuttava ruohomättäisiin pysyäkseen pystyssä. Ylämäessä saattoi olla polvenkorkuisia portaita. Tuntui urheilulta. Minun lauantai-iltapäivässäni! Mitä kummaa!
Meri oli kaunis ja niin olivat myös jyrkänteet. Oikealla puolella polkua avautui vaihtelevia Wales-näkymiä: voi kuinka suuria niittyjä lampailla olikaan laiduntaa, laakeaa vihreyttä tähänkin aikaan vuodesta niin pitkälle kuin mäkisessä maastossa erotti. Jossakin siellä keskellä pieniä kivisiä mökkejä. Rantataloja ja vastaan käveleviä turisteja koirineen.
Coast Path on väsyttävä mutta kaunis. Jos korkeat paikat eivät pelota, sen kulkeminen on ehdottoman suositeltavaa. (Äiti, sinä et haluaisi.) Minun täytyy kyllä myöntää, että jos seuraisin jonkun toisen kulkua noilla kielekkeiden reunoilla - edes elokuvassa - olisin varmaan aivan kauhuissani. Nyt sellaista vaihtoehtoa ei ollut, kun polulla pääsi tasan eteenpäin ja taaksepäin enkä taaksepäin halunnut palata. Ja kuinka ollakaan - en pudonnut jyrkänteeltä eikä minusta tullut haamua.
Jotta lampaat eivät karkaisi kauas, polulla oli välillä portteja, jotka oli suunniteltu ovelasti niin toimiviksi, että lampaat eivät niistä vahingossakaan pääsisi kulkemaan, mutta kuka tahansa ihminen vaivatta. Malli oli sillä tavalla keskeltä liikkuva - vaikkei pyöröovimainen kuitenkaan aivan - että porttia ei voinut edes vahingossa unohtaa auki, koska se ei auennut vaan liikkui vain. En osaa selittää, tulkaa katsomaan. Mutta. Kuinka huomionarvoista! Ensimmäinen havaitsemani toimiva tekninen ratkaisu täälläpäin. (Ei, en aio vielä inistä vesihanoista, mutta kenties jonakin päivänä.)
Ostin Borthissa kolmioleivän. Siinä oli tomaattia, salaattia, pekonia ja majoneesia ja se maistui aivan jumalaisen hyvältä. Sitten palasin bussilla kotiin Aberystwythiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti