Taksilla Jyväskylästä Aberystwythiin

... on matkustuskeino, jota en käyttänyt.

Jätin Jyväskylän taakseni perjantaina kello 13:13, kun juna nytkähti liikkeelle kohti Tamperetta ja sieltä toinen juna toiselta laiturilta kohti Helsinkiä. Helsingissä minua odotti sisko, patja ja paikallisbussiverkosto. Pilkoin pizzanpäällisiä ja tiskasin kaikki löytämäni astiat sekä saunoin viimeistä kertaa oletettavasti moneen kuukauteen. Lauantaiaamuna bussi vei minut Helsinki-Vantaan terminaaliin, jossa isosisko talutti minut lähtöselvitysautomaattien ja Starbucksin kautta turvatarkastukseen. Vaikka kipeimmät heipat olivat jääneet jo Keski-Suomeen, oli tuokin hetki, no, ihan kamala ja hetkellisesti olin suhteellisen vakuuttunut että matkalaukkuni tulee hukkumaan ja minulta varastetaan kaikki omaisuus viimeistään Lontoossa, mikäli koskaan selviydyn edes sinne asti. Lentomatka on aika sumun peitossa, koska pääasiassa nukuin, mutta taisin itkeä aika holtittomasti hieman ennen sitä nukkumisosiota.

London Gatwick kohteli meitä suhteellisen hyvin. Kirjoitan 'meitä', koska Jyväskylästä lähti kanssani samanaikaisesti Aberiin toinenkin opiskelija, Veera, ja järkevinä ihmisinä päätimme kulkea tuntemattomat reitit samaa matkaa. Niinpä siis ostimme junaliput lentokentältä Lontooseen Victoria Stationille. Matka oli täynnä innostunutta hihkumista, kun ohi vilisevät maisemat ja talot olivat juuri niin perienglantilaisen näköisiä kuin vain voi haaveilla ja kun junassa istuvat brittilapset britti-isiensä syleissä olivat niin suloisia. Ainakin yksi söi junan lattialle tippuneita snäksejä ihan hyvillä mielin. En siis minä, vaan joku niistä paikallisista lapsista.

Suuntavaistoni on tunnetusti jopa epätodennäköisen olematon, mutta ihme kyllä onnistuin asemalta kääntymään juuri oikeaan suuntaan ja päädyimme kuin päädyimmekin National Expressin konttorille. Bussifirma siis kyseessä. Bussilipuista sai alennusta, kun osti vuoden voimassa olevan Young Persons Coachcardin. Victoria Coach Station oli aivan kulman takana. Bussia odotellessamme kävimme lounastamassa yhden toisen kulman takana, nimettömäksi jäävässä paikassa, josta sai tilattua omeletin ja ranskanperunoita (tai salaattia, jos on terveellinen niin kuin Veera). Bussiaseman sisällä lenteli puluja. Minä availin ensimmäistä Salt&Vinegar-pussiani ja aloin raapustaa ensimmäistä kirjettä Suomeen.

Kuusi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia bussin starttaamisen jälkeen astuimme ulos pysäkillä nimeltä Aberystwyth University, ja kas kummaa, se oli kuin olikin suoraan yliopiston pääsisäänkäynnin edessä eli juuri siinä, missä Derbynfa/Reception (jollei ensikosketus kymrin kieleen niin ainakin yksi ensimmäisistä) odotti meitä hakemaan avaimiamme. Yliopistoasuntolassa asumisen hyviä puolia - avaimet käteen 24/7! Mukava setä tiskin takana soitti yliopiston pakun ajamaan meidät kotiin Pentre Jane Morganiin, paikalliseen ylioppilaskylään. Jokainen talo näytti samalta, ja koska kello oli kahdeksan pintaan illalla, oli niin pilkkopimeää, että pihanurmikko olisi hyvinkin voinut olla vaikka violettia eikä sitä olisi huomannut.

Näin siis saavuin huoneeseen, josta maksan noin 400 puntaa kuussa (vastannee 500 euroa). Peittoa tai tyynyä minulla ei ollut, mutta puhelin lähetti helpottuneita viestejä jälleen kerran Suomen suuntaan ja nukahdin omaan unirytmiini nähden aivan suhteettoman aikaisin ja sitten aamulla heräsin näkemään ikkunasta uuden kotiseutuni ensimmäistä kertaa kunnolla, ja niinpä sitten päädyinkin siihen pisteeseen, josta eteenpäin olenkin aiemmissa kirjoituksissani jo hieman ehtinyt tapahtumia valottaa.

Sain tänään ensimmäisen kortin Suomesta.

Couscousista ja collegeista

Ei tuuli mihinkään lähde. Ikkunan takana humisee pysyvästi. Sadetta on täällä kahdenlaista: se kun sataa ja se kun ei sada. Kun sataa, sataa niin kuin Suomessa: pisaroita tippuu ja ilman sateenvarjoa kastuu. Kun ei sada, se on Walesin sadetta: pisarat joko näkyvät tai eivät ja kosteus on koko ajan läsnä, mutta sateenvarjo tuntuisi hassulta ajatukselta.

Kelan ateriatukea on ikävä, kun maksaa couscous-paprikasta viitisen puntaa.

Olen käyttänyt kolmasosan viidestätoista postimerkistäni. Onneksi niitä saa lisää. Jos joku haluaa lähettää minulle kirjeen tai kortin tai mitä tahansa (salmiakkia, räyhääjän, uudet villasukat), suosittelen käyttämään seuraavaa osoitetta:

Miia Heinänen
House 53
Pentre Jane Morgan
Penglais
Aberystwyth
Ceredigion
SY23 3TE
Wales
UK

Huomenna alkaa Writing for Film and Television. Tiedän jo kurssin suorittamisesta vaikka mitä, koska löysin tieni Blackboardiin. Blackboard on Aberin vastine Optimalle ja Kopalle ja ainakin näyttää nätimmältä, saattaapi jopa toimia sulavammin. Sinne oli ladattu kaikkien moduulien Handbookit, jotka ovat siis 10-20-sivuisia lehtisiä, joista löytyy moduulin tiedot ja suoritusohjeet aina luentopäivämääristä ja -aiheista esseetehtävänantoihin ja kirjalistoihin.

Harkitsen college-housujen ostamista, koska Improvisation-kurssin Handbookissa sanotaan, että pitäisi olla mukavat väljät vaatteet. Harmittaa, että vaikka Student Unionin kauppa on monipuolinen ja hieno, siellä on tasan kahdenlaisia housuja yliopiston logolla. Molemmat rumia, eikä kummankaan lahkeissa mitään kiristysnyöriä tai kuminauhaa. Hintaa kolmekymmentä puntaa. Not my cup of tea.

The game, Mrs. Hudson, is on!

Suoritin juuri student recordin kautta netissä kurssivalintojen vahvistamisen. 60 paikallista opintopistettä vastaavat 30 suomalaista (tai kansainvälistä, mitä ne nyt ovat) ja siihen mahtuu Aberissa kursseja eli moduuleja kolme.

Minun moduulini:

Advertising
Writing For Film And Television 
Improvisation

Laitos, johon jyväskyläläiset viestinnän opiskelijat sijoitetaan, on siis Theatre, Film and TV Studies, ja näiden puitteissa ainakin kaksi jälkimmäistä kurssia ovatkin minulle aika suoraan sivuainevalintoja siinä missä mainonta limittyy edes hivenen pääaineeseeni yhteisöviestintään. Tai no, teknisesti ottaenhan kaikki liittyy yhteisöviestintään, koska yhteisöviestintä käsitteenä on hurjan laaja eikä mikään tieto tai taito varmastikaan mene hukkaan, jos joskus viestinnän alalle työllistyn.

Laitoksemme tukikohta on Parry Williams Building. Täällä on alakerrassa lasiseinäinen koppi, ja niissä lasiseinissä on BBC Cymru Wales -logoja. En vielä tiedä tarkasti, miksi, mutta olin aika riemuissani koko päivän, koska tähän logoon on tullut törmättyä erinäisissä lopputeksteissä.

Ensimmäinen Advertising-luento minulla oli jo tänään iltapäivällä. Kurssilla on parikymmentä osallistujaa, ilmeisesti paikallisia toisen vuoden opiskelijoita lähinnä, ja sitten kolme ranskalaista Erasmus-vaihtaria, jotka kommunikoivat ainoastaan keskenään ranskaksi. Luennoitsija näyttää ja kuulostaa kovin brittiläiseltä, mutta luentosisältö vastasi hyvinkin paljolti sitä, millaisena olen kokenut opiskelun Jyväskylässä viestinnän ja kauppatieteiden kursseilla. Kahdessa tunnissa käytiin läpi mainonnan historia 20-luvulta nykypäivään. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan seuraavat luennot kuljettavat. Ja noita kahta muuta kurssia odotan vielä suuremmalla kiinnostuksella.

Postitoimiston tädiltä sain rahaa vastaan 15 postimerkkiä. Tästä se alkaa.

Täällä sataa ja tuulee

Mereltä tuulee, niin. Ja viime yönä ukkosti. Pimeää on kuin Morian kaivoksissa, ainakin näin ilta-aikaan. Päivällä on suhteellisen vihreää. Keväämällä oletettavasti on niin vihreää että muutun vihreäksi itsekin ja sitten olen oikeasti se welsh green (toteemieläimeni, ihan mahtava lohikäärme).

Olen saapunut Aberystwythiin.

Minulla ei ole adapteria, joten täytyy priorisoida mihin käytän läppärini akkukeston noin kaksi ja puoli tuntia. Nyt, kun olen saanut yliopiston langattoman verkon toimimaan, minulla on jäljellä ehkä tunti.

Olen syönyt perunalastuja ja nähnyt Aberystwythin linnan. Minulla on nyt peitto ja tyyny ja muutama astia. Huoneessani on kokolattiamatto ja hieman kylmä, mutta olen edennyt elämässä yhden tason ylöspäin verrattuna Jyväskylän asuntooni, sillä täällä on pöytä ja niin ollen tietokoneella istumiseni ei ole enää järkyttävän epäergonomista vaan vain hieman.

Sitten kun saan adapterin ja rajattoman internet-ajan ilot ovat käsilläni, aion kertoa matkastani Jyväskylästä Aberystwythiin, asunnostani ja kämppäkavereistani sekä ainakin hurjan paljon ruoasta.

Tahdon nähdä lampaita junan ikkunasta

Hei, minä olen Miia ja minä ajattelin viettää neljä kuukautta Walesissa. Noin niin kuin reteästi vaikkapa ensi lauantaista alkaen, eli ylihuomisesta. Vakaa aikomukseni on myös blogata aiheesta ja jopa nimenomaisesti tässä blogissa.

Siviilissä ja irl asun Jyväskylässä (paitsi että palautin avaimeni tänään enkä asu missään) ja opiskelen yhteisöviestintää. Puolentoista vuoden yliopistourani aikana olen ehtinyt kyllä opiskella niin etnologiaa, kauppatieteitä kuin portugalin alkeitakin ja ensi vuodelle on kiehtovia suunnitelmia kirjallisuuden perusopintojen parissa. Pitäisi se kandikin sylkäistä ulos vuoden päästä, mutta sitä en vielä ajattele.

Mikä tämä Wales-juttu nyt sitten on? Voi kun tietäisin itsekin. Olen aika hyvä arpomaan ja tekemään sattumanvaraisia päätöksiä isoissa asioissa, ja jossain vaiheessa sitten vain ikään kuin huomasin, että kaikissa vaihtohakupapereissa luki Aberystwyth, Wales. Ehkä valintaperusteeni oli se, että Aberin kaikki kurssit kuulostivat ihan käsittämättömän siisteiltä - no ei sinänsä ihmekään, kun tarkennettu kohteeni on siis Department of Theatre, Film and TV Studies.

Tahdon nähdä mahdollisimman monta linnaa, ja mahdollisimman monta kurttuista kymrinkielistä eläkeikäistä setää kotipubiensa nurkissa lahoamassa flanelliasujensa sisällä, ja tahdon nähdä minkälaista on elää opiskelija-asuntolassa ja ajatella puntina, ja ennen kaikkea kai tahdon nähdä että minä pystyn tähän.

Jos tekin tahdotte nähdä noita juttuja, olette mitä lämpimimmin tervetulleita blogini pariin!