Vappu lienee briteille vähän tuntemattomampi käsite. Vietämme sitä siis suomalaisessa seurassa! Kymmenen minuutin päästä!
Sain postissa ilmapalloja kummitädiltä, jee :) Kiitos myös kotiväelle ruisleivästä ja sen sellaisesta, pakettien saaminen on ihan huippua. Te muut: vielä ehtii ilahduttaa, kuukausi jäljellä meikäläisen Aber-eloa! Haha.
Palautin tänään kirjoituskurssin viimeisen kurssityön. Ei siitä kovin hyvää tullut, mutta onpahan tehtynä - taidanpa lähiaikoina kertoa blogissakin kyseisestä kurssista jonkinlaista yhteenvetoa, saattaa kiinnostaa ainakin tulevia vaihtareita.
Täällä paistaa aurinko ja on tosi vihreää ja ihanan kaunista. Välillä kyllä on sellaisia päiviä, että on niin sumuista, että hyvä kun vastapäisen talon erottaa. Ei voi illalla tietää, mikä vuodenaika aamulla herätessä odottaa ikkunan takana... Onneksi joka päivä ei tarvitse poistua kotoa.
Nyt voisin vaikkapa olla myöhästymättä. Pahoittelen blogin viimeaikaista hiljaiseloa. Sille ei ole mitään pätevää syytä enkä keksi nyt tekosyitäkään tähän hätään.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Tässä ei taaskaan ole mitään oikeaa sisältöä
Tänään kiipesin mäkeä ylös kotimatkalla, mutta puolimatkasta käännyin metsäpolulle, se oli virkistävää vaihtelua tasaisesti nousevaan asfalttiin. Oli myös riittävä määrä aurinkoa. Riisuin takkini jo satoa metrejä ennen perillepääsyä. Koko talven on ollut sen verran hyytävää viimaa, että hyvä, jos takista ja villapaidoista on raaskinut luopua oman huoneensa lämmössäkään, mutta nyt taitaa vihdoinkin olla kevät. Paitsi että täällä minun huoneessani ei kyllä ole. Täällä on kylmempi kuin koskaan aiemmin.
Olen ostellut tuoreita vihanneksia. Ei minulla kyllä niihin olisi varaa, ei enää tuon pääsiäislomamatkani jälkeen, mutta koska rahaa vielä toistaiseksi kuitenkin on, leikin että varaakin olisi.
Ensi viikolla täytyisi alkaa ahkeraksi, sillä deadlinet lähestyvät. Onneksi ne ovat sattuneet sentään hajaantumaan aika kivasti useammalle viikolle. Paniikki syntynee siinä vaiheessa, kun advertisingin esseetä pitäisi alkaa kirjoittaa ja sitä varten opetella käyttämään paikallista yliopistokirjastoa. Tähän asti kaikki olennainen kurssimateriaali on ollut Blackboardista ladattavissa, mutta esseetä varten tarvitsen ihan konkreettisia kirjojakin, ja niitä pitäisi vieläpä itse osata valita.
Jos joku haluaa lähettää mulle jotakin nakerrettavaa, niin kuin nyt lakua tai suklaata, suosittelen suorittamaan kyseisen lähettämisen lähiviikkoina - eihän tässä ole kuin ehkä kuutisen viikkoa enää paluuseenikaan.
Aurinko laskee ja huone viilenee entisestään. Tykkään silti, että vielä kahdeksalta illalla pärjää ilman sähkövaloa. Ja aamulla olisi kiva herätä aurinkoon, jos verhoja viitsisi pitää auki. Lämmönsäätelysyistä vähän vaihtelee, viitsinkö. Tänä aamuna kyllä en aurinkoon herännyt muutenkaan, vaan paloharjoitukseen. Kuinka viehättävää.
Olen ostellut tuoreita vihanneksia. Ei minulla kyllä niihin olisi varaa, ei enää tuon pääsiäislomamatkani jälkeen, mutta koska rahaa vielä toistaiseksi kuitenkin on, leikin että varaakin olisi.
Ensi viikolla täytyisi alkaa ahkeraksi, sillä deadlinet lähestyvät. Onneksi ne ovat sattuneet sentään hajaantumaan aika kivasti useammalle viikolle. Paniikki syntynee siinä vaiheessa, kun advertisingin esseetä pitäisi alkaa kirjoittaa ja sitä varten opetella käyttämään paikallista yliopistokirjastoa. Tähän asti kaikki olennainen kurssimateriaali on ollut Blackboardista ladattavissa, mutta esseetä varten tarvitsen ihan konkreettisia kirjojakin, ja niitä pitäisi vieläpä itse osata valita.
Jos joku haluaa lähettää mulle jotakin nakerrettavaa, niin kuin nyt lakua tai suklaata, suosittelen suorittamaan kyseisen lähettämisen lähiviikkoina - eihän tässä ole kuin ehkä kuutisen viikkoa enää paluuseenikaan.
Aurinko laskee ja huone viilenee entisestään. Tykkään silti, että vielä kahdeksalta illalla pärjää ilman sähkövaloa. Ja aamulla olisi kiva herätä aurinkoon, jos verhoja viitsisi pitää auki. Lämmönsäätelysyistä vähän vaihtelee, viitsinkö. Tänä aamuna kyllä en aurinkoon herännyt muutenkaan, vaan paloharjoitukseen. Kuinka viehättävää.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Rikon nyt hiljaisuuden
Olen palannut Aberystwythiin.
Kiersin armas Fjällräven selässäni kolme viikkoa vähän sinne sun tänne ympäriinsä. Edinburgh, Glasgow, Lontoo, Pariisi. Nyt olo on kauhean väsynyt. Tuntuu absurdilta, että pitäisi opiskella, ja sisäinen kalenterini osoittaa edelleen jokseenkin maaliskuun puoliväliä.
Kolme yöbussia, yllättäviä kanadalaisia, loputtomat määrät Pretin kolmioleipiä, ehkä suunnilleen seitsemän eri hostellia (en edes jaksa laskea). Kirjoittanen pääsiäislomasta hivenen tarkemmin lähitulevaisuudessa: tämän päivän tavoite on laskeskella ruokaostosten loppusumma siten, että vaihtorahoina lompakkooni ilmaantuu riittävä määrä punnan kolikoita pyykkikoneen pyörittämiseen.
Tämä minun asumukseni Aberissa on suhteellisen persoonaton, mutta kummallisen paljon tämä kodilta tuntuu kuitenkin ja tänne paluu kotiinpaluulta. Valokatkaisijat ja pistorasiat löytyvät etsimättä, jääkaapissa odottivat kaukonäköisesti varastoimani jogurtit. Täällä tuoksuukin tutulta.
Kohta pitäisi ostaa lentolippu Suomeen. Olen jo ylittänyt Aber-aikani puolivälin ja tehnyt oman henkilökohtaisen ulkomailla-asumisennätykseni (edellinen oli 63 päivää, nyt olen jo numerossa 80). Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja on ihan mukava ajatella myös näitä jäljellä olevia viikkoja. Wales on kaunis.
Kiersin armas Fjällräven selässäni kolme viikkoa vähän sinne sun tänne ympäriinsä. Edinburgh, Glasgow, Lontoo, Pariisi. Nyt olo on kauhean väsynyt. Tuntuu absurdilta, että pitäisi opiskella, ja sisäinen kalenterini osoittaa edelleen jokseenkin maaliskuun puoliväliä.
Kolme yöbussia, yllättäviä kanadalaisia, loputtomat määrät Pretin kolmioleipiä, ehkä suunnilleen seitsemän eri hostellia (en edes jaksa laskea). Kirjoittanen pääsiäislomasta hivenen tarkemmin lähitulevaisuudessa: tämän päivän tavoite on laskeskella ruokaostosten loppusumma siten, että vaihtorahoina lompakkooni ilmaantuu riittävä määrä punnan kolikoita pyykkikoneen pyörittämiseen.
Tämä minun asumukseni Aberissa on suhteellisen persoonaton, mutta kummallisen paljon tämä kodilta tuntuu kuitenkin ja tänne paluu kotiinpaluulta. Valokatkaisijat ja pistorasiat löytyvät etsimättä, jääkaapissa odottivat kaukonäköisesti varastoimani jogurtit. Täällä tuoksuukin tutulta.
Kohta pitäisi ostaa lentolippu Suomeen. Olen jo ylittänyt Aber-aikani puolivälin ja tehnyt oman henkilökohtaisen ulkomailla-asumisennätykseni (edellinen oli 63 päivää, nyt olen jo numerossa 80). Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja on ihan mukava ajatella myös näitä jäljellä olevia viikkoja. Wales on kaunis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)