Tässä ei taaskaan ole mitään oikeaa sisältöä

Tänään kiipesin mäkeä ylös kotimatkalla, mutta puolimatkasta käännyin metsäpolulle, se oli virkistävää vaihtelua tasaisesti nousevaan asfalttiin. Oli myös riittävä määrä aurinkoa. Riisuin takkini jo satoa metrejä ennen perillepääsyä. Koko talven on ollut sen verran hyytävää viimaa, että hyvä, jos takista ja villapaidoista on raaskinut luopua oman huoneensa lämmössäkään, mutta nyt taitaa vihdoinkin olla kevät. Paitsi että täällä minun huoneessani ei kyllä ole. Täällä on kylmempi kuin koskaan aiemmin.

Olen ostellut tuoreita vihanneksia. Ei minulla kyllä niihin olisi varaa, ei enää tuon pääsiäislomamatkani jälkeen, mutta koska rahaa vielä toistaiseksi kuitenkin on, leikin että varaakin olisi.

Ensi viikolla täytyisi alkaa ahkeraksi, sillä deadlinet lähestyvät. Onneksi ne ovat sattuneet sentään hajaantumaan aika kivasti useammalle viikolle. Paniikki syntynee siinä vaiheessa, kun advertisingin esseetä pitäisi alkaa kirjoittaa ja sitä varten opetella käyttämään paikallista yliopistokirjastoa. Tähän asti kaikki olennainen kurssimateriaali on ollut Blackboardista ladattavissa, mutta esseetä varten tarvitsen ihan konkreettisia kirjojakin, ja niitä pitäisi vieläpä itse osata valita.

Jos joku haluaa lähettää mulle jotakin nakerrettavaa, niin kuin nyt lakua tai suklaata, suosittelen suorittamaan kyseisen lähettämisen lähiviikkoina - eihän tässä ole kuin ehkä kuutisen viikkoa enää paluuseenikaan.

Aurinko laskee ja huone viilenee entisestään. Tykkään silti, että vielä kahdeksalta illalla pärjää ilman sähkövaloa. Ja aamulla olisi kiva herätä aurinkoon, jos verhoja viitsisi pitää auki. Lämmönsäätelysyistä vähän vaihtelee, viitsinkö. Tänä aamuna kyllä en aurinkoon herännyt muutenkaan, vaan paloharjoitukseen. Kuinka viehättävää.