maanantai 15. huhtikuuta 2013

Rikon nyt hiljaisuuden

Olen palannut Aberystwythiin.

Kiersin armas Fjällräven selässäni kolme viikkoa vähän sinne sun tänne ympäriinsä. Edinburgh, Glasgow, Lontoo, Pariisi. Nyt olo on kauhean väsynyt. Tuntuu absurdilta, että pitäisi opiskella, ja sisäinen kalenterini osoittaa edelleen jokseenkin maaliskuun puoliväliä.

Kolme yöbussia, yllättäviä kanadalaisia, loputtomat määrät Pretin kolmioleipiä, ehkä suunnilleen seitsemän eri hostellia (en edes jaksa laskea). Kirjoittanen pääsiäislomasta hivenen tarkemmin lähitulevaisuudessa: tämän päivän tavoite on laskeskella ruokaostosten loppusumma siten, että vaihtorahoina lompakkooni ilmaantuu riittävä määrä punnan kolikoita pyykkikoneen pyörittämiseen.

Tämä minun asumukseni Aberissa on suhteellisen persoonaton, mutta kummallisen paljon tämä kodilta tuntuu kuitenkin ja tänne paluu kotiinpaluulta. Valokatkaisijat ja pistorasiat löytyvät etsimättä, jääkaapissa odottivat kaukonäköisesti varastoimani jogurtit. Täällä tuoksuukin tutulta.

Kohta pitäisi ostaa lentolippu Suomeen. Olen jo ylittänyt Aber-aikani puolivälin ja tehnyt oman henkilökohtaisen ulkomailla-asumisennätykseni (edellinen oli 63 päivää, nyt olen jo numerossa 80). Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja on ihan mukava ajatella myös näitä jäljellä olevia viikkoja. Wales on kaunis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti