Kuvalliset reittiohjeet

Jos tuutte yllätysvierailulle, niin noudattakaa näitä kuvallisia ohjeita.

Mäkeä ylös kunnes näkyy ylikulkusilta. Kyseessä on Aberystwythin the mäki, joten jos tänne kylille löytäisi, löytäisi myös mäen päälle ongelmitta.

Oikealla portaat ylös kas näin.

Edessäpäin näyttää tältä. Ei mennä sinne, päätyisi vain kampukselle.

Vasemmalla näkyy tuo aiemmin mainittu ylikulkusilta. Kävellään sitä pitkin.

Näkymä sillalta mäkeä alas on seuraavanlainen. Aber siellä siintää, ja horisontissa meri.

Sillan toisessa päässä voi kääntyä vielä vilkaisemaan taakseen ja todeta että aurinko aurinko lettuja paistaa hauska on auringon lettuja maistaa laskee vuorten taa teletapit käyvät nukkumaan. Sitten voi vaikka kyseenalaistaa oman huumorintajunsa.

Sitten taas nenä eteenpäin ja kas, voimme seurata polkua.

Polun päässä on tie. Sen toisella puolella näkyy rakennus, joka tiedostavan matkaajan mielessä jo tunnistautuukin PJM:n Lounge-tilaksi. Siellä voi esimerkiksi pestä pyykkiä ja tulostaa asioita.

Jos on eksyksissä, kartta Loungen pihassa auttaa. Numero 53 on se mitä nyt etsitään.

Ja ei kun taas vähän mäkeä ylös, sitten oikealle, ja hupsista, siellähän niitä naapuritaloja näkyykin!

Naamaa vasemmalle. Kappas, home sweet home. Tulkinnanvaraista, onko home tuossa sanonnassa nyt sitten englantia vai ihan vain suomea. Joka tapauksessa tämä valkoinen talo on siis matala majani ja ikkuna vasemmalla ylhäällä tietääkseni omani.

Todiste siitä, että en ole googlettanut näitä kuvia, vaan olen täällä itse kaikessa kauneudessani.

DIN DIN DIIIIIIII. Kotiovi. Tuosta luukusta teidän kirjeenne ja korttinne putoavat.

Nyt kun olen neuvonut, miten pääsette kylään, niin voinkin sitten huomenna aamulla itse poistua.

Scottish Reeling Spring Ball

Tässä minä syön sitruunajuustokakkua. Paras osa oli tuo vadelma. Tai no siis oikeasti paras osa oli se oikea ruoka ennen kakkua. Mutta kakusta paras osa oli vadelma.

Tässä minun hieno mekkoni. Siitä on havainnollistavampia kuvia, mutta niissä esiintyy muitakin ihmisiä kuin minä, ja koska tykkään tuijottaa vain omaa naamaani en viitsi julkaista muiden kuvia ilman lupaa, en julkaise niitä, tadah. Kutsukaa minut joskus juhliin ja kirjoittakaa kutsukorttiin pukukoodiksi 'sininen mekko', niin lupaan sitten ilmestyä tässä yksilössä paikalle. Pääsette näkemään helman siniset kukat ihan omin silmin. Ne eivät tämän kuvan valaistuksessa oikein erotu.

Oli muuten pelottavat itsenäisyyspäivävibat tuolla tanssijaisissa, kun Skotlannin lipun värithän tosiaan ovat ne sininen ja valkoinen ja salin koristelu oli sen mukaista. Melkein odotti, että jostain olisi ilmestynyt veteraani istumaan etupenkkiin.

Ai niin, ja kuvansiirto-ongelmani vaikuttaa toistaiseksi olevan historiaa (kiitos isi ja YkkösDatan setä!), joten kenties saatte muutaman muunkin valokuvan vielä ennen kuin poistun Lontoon puolelle... ylihuomenna. Sain juuri varattua viimeisetkin hostellit, huomenna tulostan viimeisetkin varausvahvistukset, ja sitten lasken viimeiset päivät tunnit minuutit ja sitten OUJEE ja heihei Aber.

(Molemmat tämän tekstin kuvista Heidin ottamia.)

Missä minä asun

Tajusin että en ole kertonut tästä talostani juurikaan. Sen olen tainnut mainita, että asuinkohteeni on PJM eli Pentre Jane Morgan. Aberystwythin yliopistoasunnoista löytyy jos jonkinlaista asuntolaa (tosin jos rehellisiä ollaan, en ole käynyt sisällä yhdessäkään), mutta PJM on kylä, jossa on paritaloja ja sitten sellaisia kolmen asunnon kokoisia, joille en nyt keksi omaa sanaa. Joka tapauksessa kyseessä ei ole siis kerrostaloasuntola, vaan laaja omakotitalorykelmä. Ja täällä asuu muistaakseni suunnilleen tuhat opiskelijaa.

PJM:n asunnot ovat tietääkseni pohjapiirrokseltaan identtisiä, osa tosin peilikuvana. Ulkoapäin ainakin voisi näin olettaa. Saatan olla väärässäkin, en ole käynyt kuin kahdessa sisällä. Joka kämpässä on kuusi huonetta; omani on E. Kuusi asukasta siis per kämppä. Talossa on kaksi kerrosta. Alakerrassa on keittiö, pari komeroa, vessa/suihku ja kaksi asuinhuonetta. Yläkerrasta löytyvät loput neljä huonetta, vessa ja sitten vielä sellainen kylpyhuone, jossa on pelkkä amme.

Huoneiden sisustus on sellainen kuin olettaa voi: huterahko sänky ja hyvin geneerisen rumat vaatekaappi, työpöytä, hylly, yöpöytä ja puolen seinän kokoinen ilmoitustaulu, jolta löytyy paloturvallisuusohjeet. Patteri lämmittää kausittain. Se on täällä ilmesesti ihan tarkoituksellista.

Niin, ja ne kokolattiamatot. Keittiössä ei taida olla, eikä kylppäreissä, mutta kaikki asuinhuoneet ja käytävät ja portaikkokin on kyllä tiukasti hailakan tummanvihreän maton peitossa. Valitettavasti ei edes sellaisen mukavan upottavan pehmeän... Britanniassa siis nämä kokolattiamattolattiat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, löytyy luokkahuoneistakin ja oikeasti suunnilleen kaikkialta, siitä huolimatta että kävellään kengät jalassa ympäriinsä. Joskus olen teetä läikyttäessäni miettinyt, mitä kaikkea nämäkin matot pitävät sisällään...

Täällä minä siis asun. Pääkampukselle tästä kävelee viidestä kymmeneen minuuttia riippuen siitä, mihin rakennukseen on menossa. Kohtuullisen miellyttävää.

Yksin ja yhdessä

Minua työllistää tällä hetkellä pääsiäislomani suunnittelu. Vapaata on kolme viikkoa ja suunnitelmissa käyttää siitä ainakin kaksi ja puoli liikekannalla. Olen varaillut busseja ja hostelleita ja musikaaleja ja minulla on hurja määrä tulostettavaa ja pelottaa ihan kauheasti että sotken jotakin tai jään jumiin jonnekin tai muuten vain epäonnistun ja missaan koko matkan (joka muuten tulee ihan järkyttävän kalliiksi, etenkin jos jää väliin). Aion tutkimusmatkailla lähinnä yksin. Kerron sitten jälkeenpäin, missä kaikkialla tuli käytyä, mutta sen verran voin vihjata, että ainakin Skotlantia ja runsaasti Lontoota on tiedossa.

Ennen lomaa on opiskeltava vielä viikko ja palautettava advertisingin esitelmäraportti. Pitäisi kai kirjoittaa se tämän viikon aikana, kun maanantainen esitys on tuoreessa muistissa. Kehitimme siis kolmen hengen ryhmäni kanssa mainoskampanjan pesuaineelle (tehtävänanto tosin oli hieman tätä tarkempi). Joukkueessani oli yksi kiinalainen ja yksi afrikkalaistaustainen belgialainen, ei siis yhtäkään brittiä - ja kurssilla löytyy niin ranskalaisia, puolalaisia kuin espanjalaisiakin ja ainakin yksi tyttö Romaniasta ja yksi Virosta. Näistä vain ranskalaiset ovat vaihto-opiskelijoita, loput ovat ihan oikeasti muuttaneet Aberiin opiskelemaan kokonaisen tutkinnon. Hivenen kansainvälisempää kuin Suomessa keskimäärin. Todennäköisesti tosin kansainvälistä myös Aberin asteikolla...

En ole kovin hyvä ryhmätöissä, koska minua alkaa nopeasti tympiä, jos muut ryhmän jäsenet toimivat vähemmän loogisesti tai torppaavat ajatuksiani osaamatta esittää minkäänlaista kilpailevaa versiota. Tällä kertaa sain tahtoni puhuttua läpi työn suurissa linjoissa, joten selviydyin keskinkertaisella stressimäärällä. Mielenkiintoisen havainnon tein, kun seurasin powerpointtejaan esitteleviä opiskelijoita: 23 ihmisestä minä olin ainoa, jolla ei ollut powerpointista puhumisen tueksi lisämuistiinpanoja paperilla tai jossakin teknisessä laitteessa. Tuntui hassulta. Enkö ottanut tehtävää tarpeeksi vakavasti vai olinko vain onnistunut tekemään osuudestani riittävän yksinkertaisen? No, niin tai näin, lähtihän se vähän lapasesta, mutta ehkä ihan hyvällä tavalla, kun yleisö nauroi ja arvostelulomakkeessa oli paras rasti siinä sarakkeessa, jossa arvioitiin esityksen selkeyttä ja kiinnostavuutta.

Lienee nukkumaanmenoaika. Nämä PJM:n sängyt eivät ole mukavuudella pilattuja, mutta nyt, kun olen varannut hostelleita ja yöbusseja, alkaa tuo oma patja näyttää kumman juhlavalta sittenkin...

KUVIA WOHOO

Heidillä oli Cardiffissa mukana kamera, joten kerrankin minulla on suurista seikkailuistani todisteita.

Tässä olemme minä ja sielunkumppanini Balin erään elokuvateatterin aulassa. Minulla on kyttyrä, en tiedä miksi.

Tässä minä pidän kädestä ystävääni Bilboa.

Minä ja joku Tom of Cardiff. Hmm jo kolmas suhteellisen tuttavallinen kuva putkeen, lupaan olla lopuissa yksin sitten.

Minä pönöttämässä polulla joka johtaa Cardiffin linnan keskimmäiselle linnoitussaarekkeelle. Siinä on silta vallihaudan yli. Upeeta.

"Who am I?
24601!"

Minä ja maailman söpöin mukillinen lapsang souchongia. Ja näemmä joku setä enkelinä olkapäällä. Mikä ettei.

Minä ja Millennium Centre eli jonkinlainen paikallinen kulttuurikeskus. Julkisivu on tosi hieno kun siinä on tekstiä kymriksi ja englanniksi nätisti sommiteltuna, tässä näkyy lähinnä englanninkielistä puolta (tahallaan, kun molemmat eivät olisi mahtuneet).

Ai niin ja sori äiti ja Satu että käytän vieläkin tota pipoa.

At the end of the day it's another day over

Tänään on päivä numero 40.

Pääsin Cardiffissa elokuviin. Se oli hienoa, iso sali oli melkein tyhjä ja kangas oli Jyväskylän Finnkinon kankaisiin verrattuna valtava. Mainoksetkin ovat täällä paljon enemmän minun mieleeni. Ehkä oivaltavampia? Joka tapauksessa keskimäärin vähemmän ärsyttäviä. Yhdessä on tanssiva poni: söpöintä mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Katsottiin Les Misérables, siitä on jäänyt tuo tekstin otsikkokin kaikumaan päähän tehdastyöläisten kuorolaulantana.

Cardiff oli kaupunkina hyvin tavallinen. Pidin siitä, että keskusta-alue oli sen verran tiivis, ettei missään vaiheessa tarvinnut käyttää muita kulkuvälineitä kuin omia jalkoja. Lauantaina kiersimme kaikki vintage-putiikit ja muutamia uusia vaatteita myyviäkin. Zizou oli sympaattinen, sieltä ostin sinisen mekon Spring Ballia varten, en tiedä miltä vuosikymmeneltä se on mutta se on kaunis.

Cardiffissa on myös linna ja satamamainen Cardiff Bay. Linna on hieno, vaikka niinhän kaikki linnat ovat. Mitä taas tulee näköaloihin, Aberin ranta voittaa kyllä Cardiff Bayn ihan heittämällä.

Yövyimme The River House Backpackers -nimisessä hostellissa. Voin suositella, mikäli joskus päätätte Cardiffiin matkustaa: todella mukava henkilökunta, siistit huoneet, hostellimittapuulla todella runsas aamupalavalikoima ja ennen kaikkea suunnilleen hotellitasoisen siistit suihkut ja vessat joiden lavuaareissa on normaalit kunnolliset hanat. Mitä luksusta täällä hanojen kehitysmaassa.

Mikäli joku ei siis tiedä, Britanniassa on lähes kaikkialla erilliset hanat lämpimälle ja kylmälle vedelle. Kumpikin antaa aluksi haaleaa ja päätyy sitten kohti sietämättömän kuumaa/kylmää ääripäätä. Tällaiset meillä on vessoissa. Edistyksellisissä brittihanoissa kylmä ja lämmin säätö ovat erikseen, mutta vesi tulee vain yhdestä hanasta. Tällainen meillä on keittiössä. Kuitenkin jopa tästä yhdestä vesivirrasta huomaa, että vasemmalla on kuumaa ja oikealla kylmää - en tiedä, miten niiden on edes mahdollista olla sekoittumatta, mutta ovatpahan kuitenkin. Näihin verrattuna siis River Housen hanat olivat mahtavat, sillä niistä tuli vain yhtä lämpötilaa kerrallaan, ja sitäkin pystyi säätämään ihan itse.

Cardiff on nyt koettu, muutaman viikon päästä tiedossa Lontoo, Edinburgh, Glasgow ja mitä näitä nyt on. Lontoo ehkä kaksikin kertaa.
 
Ai niin - näin lampaita junan ikkunasta. Ninjalampaita kulkemassa pitkin ties kuinka jyrkkiä seutuja. Ja karitsoja. Oijoi.

Tästä alkaa hyvä kuukausi

Käänsin seinäkalenteristani maaliskuun esiin. Uusia kaloja ja päivä numero 35. Kalenterin vieressä on improvisation workshopissa piirtämäni omakuva, ja kalenterin yläpuolella postikortti kiinnitettynä keltaisella nastalla; Suomesta lentäneitä sanoja joista pidän niin kovin että kortti on seinällä tekstipuoli ulospäin. Omakuvan alla on paikallisen pizzerian tarjouskuponki, buy one get one free.

Mikroateriana Shepherd's Pie on kelvollinen 67 pencen hintaansa nähden. Käytännössä se on perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Paahtoleivälle laitan voita ja juustoa.

Palautin tänään ensimmäisen varsinaisen koulutehtäväni, assignmenteiksi niitä täällä kutsutaan. Sisällön laadusta en niin tiedä, keskityin olemaan hermostuneempi itse palauttamisesta. Täällä kun tehtävät pitää palauttaa sekä netissä että paperilla, ja paperisen version palautuspaikan hahmottaminen oli hieman kiven alla. En keksinyt muutakaan paikkaa kysyä neuvoa, joten menin Departmental Officeen, ja kuinkas sattuikin, juuri sinne nuo tehtävät ilmeisesti sitten kuuluukin viedä. Odotan arvostelua mielenkiinnolla.

Tänään oli taas pyykkipäivä, voi kuinka pidänkään kuivausrummuista.

Viikonlopuksi minua kutsuu Cardiff. Jo on aikakin - kokonaisen kuukauden olen viettänyt poistumatta Aberystwythistä, uudet maisemat eivät varsinaisesti haittaa... Saan matkustaa junalla, ja hostellissa on nettisivujen mukaan buffet-aamiainen. No, sehän nähdään. Tavoitteena on löytää pukukoodin mukaiset mitat täyttävä mekko Scottish Reeling Societyn Spring Ballia varten. Vaateostoksilla käyminen on vastenmielistä, mutta menköön tämän kerran.

Nyt on maaliskuu! Se kuukausi, kun alkaa pääsiäisloma ja pääsen Lontooseen! Oi kyllä!