Yksin ja yhdessä

Minua työllistää tällä hetkellä pääsiäislomani suunnittelu. Vapaata on kolme viikkoa ja suunnitelmissa käyttää siitä ainakin kaksi ja puoli liikekannalla. Olen varaillut busseja ja hostelleita ja musikaaleja ja minulla on hurja määrä tulostettavaa ja pelottaa ihan kauheasti että sotken jotakin tai jään jumiin jonnekin tai muuten vain epäonnistun ja missaan koko matkan (joka muuten tulee ihan järkyttävän kalliiksi, etenkin jos jää väliin). Aion tutkimusmatkailla lähinnä yksin. Kerron sitten jälkeenpäin, missä kaikkialla tuli käytyä, mutta sen verran voin vihjata, että ainakin Skotlantia ja runsaasti Lontoota on tiedossa.

Ennen lomaa on opiskeltava vielä viikko ja palautettava advertisingin esitelmäraportti. Pitäisi kai kirjoittaa se tämän viikon aikana, kun maanantainen esitys on tuoreessa muistissa. Kehitimme siis kolmen hengen ryhmäni kanssa mainoskampanjan pesuaineelle (tehtävänanto tosin oli hieman tätä tarkempi). Joukkueessani oli yksi kiinalainen ja yksi afrikkalaistaustainen belgialainen, ei siis yhtäkään brittiä - ja kurssilla löytyy niin ranskalaisia, puolalaisia kuin espanjalaisiakin ja ainakin yksi tyttö Romaniasta ja yksi Virosta. Näistä vain ranskalaiset ovat vaihto-opiskelijoita, loput ovat ihan oikeasti muuttaneet Aberiin opiskelemaan kokonaisen tutkinnon. Hivenen kansainvälisempää kuin Suomessa keskimäärin. Todennäköisesti tosin kansainvälistä myös Aberin asteikolla...

En ole kovin hyvä ryhmätöissä, koska minua alkaa nopeasti tympiä, jos muut ryhmän jäsenet toimivat vähemmän loogisesti tai torppaavat ajatuksiani osaamatta esittää minkäänlaista kilpailevaa versiota. Tällä kertaa sain tahtoni puhuttua läpi työn suurissa linjoissa, joten selviydyin keskinkertaisella stressimäärällä. Mielenkiintoisen havainnon tein, kun seurasin powerpointtejaan esitteleviä opiskelijoita: 23 ihmisestä minä olin ainoa, jolla ei ollut powerpointista puhumisen tueksi lisämuistiinpanoja paperilla tai jossakin teknisessä laitteessa. Tuntui hassulta. Enkö ottanut tehtävää tarpeeksi vakavasti vai olinko vain onnistunut tekemään osuudestani riittävän yksinkertaisen? No, niin tai näin, lähtihän se vähän lapasesta, mutta ehkä ihan hyvällä tavalla, kun yleisö nauroi ja arvostelulomakkeessa oli paras rasti siinä sarakkeessa, jossa arvioitiin esityksen selkeyttä ja kiinnostavuutta.

Lienee nukkumaanmenoaika. Nämä PJM:n sängyt eivät ole mukavuudella pilattuja, mutta nyt, kun olen varannut hostelleita ja yöbusseja, alkaa tuo oma patja näyttää kumman juhlavalta sittenkin...