Aloitin lomani Lontoosta. Oli vieraita Suomesta, ja koska meille kaikille kyseessä oli tuntematon kaupunki, muutama päivä meni tehokkaasti ympäriinsä kävellessä. Nähtiin jos jonkinlaista siltaa, ja kirkkojakin aina St Paulista Westminster Abbeyyn. Eläintarha oli huippu. Siellä oli kirahveja!
Koska Suomen pääsiäisloma on lyhyt, vaihdoin sitten seuraa aika lennosta. London Eye nyt ei ihan lentoa taida vastata tosin. Iso maailmanpyörähän se on, ja maisemat kuin mistä tahansa kaupunkikuvaisesta postikortista. Pyörän korkeudesta huolimatta onnistuin sitä olemaan löytämättä samalla taidokkuudella kuin pari päivää aiemmin hukkasin kartan osoittaman kävelyreitin kuninkaallisilla tienoilla; varmaan noin puolet nähtävyyksistä myös hahmotin epähuomiossa täysin väärälle puolelle Thamesia mieleni kartalla, ja olin sitten ihan kujalla loppujen lopuksi.
National History Museumin dinosaurukset oli tosi jees. Sherlock Holmes -museo Baker Streetillä oli sanalla sanoen ajanhukkaa. Wicked-musikaali soi välillä vieläkin päässä. Eli sekin oli jees.
Lontoon jälkeen tuli heitettyä pieni kierros Aberystwythiin. Pitäähän näitäkin seutuja vähän esitellä, vaikkei täällä mitään merkittävää tehtävää olekaan. Rannalta saa hunajajäätelöä ja sehän riittää meikäläisen onnellisuuteen.
Eräs aamuviiden juna kaupungin ainoalla raiteella vei reppuselkäisen Miian kahdeksi viikoksi pois tutusta ja turvallisesta Aberista. Keväästä huolimatta koko Britannia oli niin kylmän aallon kourissa, että molemmat matkassa mukana olevat villapaidat kulkivat takin alla jokseenkin joka päivä. Junalla tuli mentyä Birminghamiin kolmen vaihdon kautta, tästä kiitos rautatieremontille, ja sieltäpä lähtikin näppärästi laskeskeltu yhdeksäntuntinen bussimatka kohti Edinburghia.
Edinburgh on kaunis kaupunki. Maanalaisella kummituskierroksella sillan sisäisissä kammioissa oli ihan hyytävää, koska opas oli mainio. Kauniilla vanhan kaupungin turistikaduilla soivat säkkipillit ja kaikkea mahdollista oli myynnissä skottiruutuisena. Olisin halunnut shaalin, mutta kun matkustaa repun kanssa, joutuu tekemään kompromisseja ostosten suhteen, enkä sitten ostanut mitään.
Odotin ihan hurjan paljon Edinburghin linnaa, mutta kappas vain, koko reissun vaivannut flunssa äityi siihen pisteeseen, että linnakierros vaihtui sitten lääkärireissuksi. Tiesin kyllä ihan hyvin, mikä minua vaivasi, koska oireet olivat vähän liiankin tutut Suomen-ajoilta - muistaakseni nielutulehdus... Lääkäri oli vähän suurpiirteinen nopeassa tutkimuksessaan, mutta määräsi antibioottikuurin. Niiden nappien ja Ibumaxin voimalla sain närpittyä pizzaa hostellilla vetäydyttyäni vellomaan huonossa tuurissani.
Matkaseura palasi Suomeen ja meikätyttöhän jäi sitten yksin odottelemaan bussia kohti Glasgow'ta. Reppu selkään ja menoksi jälleen kerran. Dormielämän renessanssia tämä tarkoitti myös. Söin einespastasalaattia ja luin heräteostamaani höpöhöpöpokkaria.
Olin järjestänyt itseni Discover Scotlandin bussikierrokselle. Siihen menikin kokonainen päivä. Pikkubussissa oli ehkä kahdeksan tyyppiä ja ihana vanha skottisetä, nimittäin opas/kuljettaja Bobby. Ajeltiin Ylämaiden läpi ja Bobby kertoili paikkojen historiasta. Oli jos jonkinlaista hulppeaa vuorta ja järveä. Lopullinen kohde oli Loch Ness. Siellä turistiristeilin. Sää oli niin aurinkoinen, että hirviötarinoita ei voinut ottaa kovin tosissaan, mutta maisemat olivat hienoja yhtä kaikki.
Nukuin Glasgowssa vielä toisen yön ja nostin sitten repun selkään jälleen kerran. Kiertelin päivän kaupunkia, joka osoittautui sen verran tavanomaiseksi, että oli vaikeaa keksiä tekemistä kokonaisen päivän ajan. Necropolis-hautausmaa oli aika hieno, mutta Pariisin Père-Lachaisella käynyttä se ei jaksanut juuri sykähdyttää. Katedraali löytyi, ja sen vierestä uskontoaiheinen museo. Toisella puolella kaupunkia oli modernin taiteen museo. Kannatan kyllä oikeutta sanoa taiteeksi mitä tahansa teosta, mutta pakko myöntää, että lattialle asetettu sateenvarjo tarvitsisi edes nimen vaikuttaakseen taideteokselta minun silmissäni. Niki de Saint Phalle -näyttely puolestaan oli kiehtova, joskin paljolti juurikin taiteilijan henkilöhistorian kuvausten ansiosta.
Noh, seuraava etappi oli yöbussi Lontooseen. En saanut edes ikkunapaikkaa. Uni jäi hieman katkonaiseksi, ja kun sitten aamuseitsemältä pesin hampaita Victorian juna-aseman vessassa, olo oli melko hienostunut.
Käytin kaksi päivää lähinnä tutkaillen Camdenia. Ostin uuden lompakon hajonneen tilalle - käytännöllistä, sillä vanha piti heittää roskiin, ja näin ollen kannettavien tavaroiden määrä pysyi vakiona! Söin kojuista meksikolaista ja kiinalaista ruokaa ja tapasinpa yhden suomalais-aberilaisen kaverinikin; käveltiin Regent's Parkin läpi aina King's Crossille asti.
Tällä kertaa Lontoo oli vain välietappi matkallani kohti Pariisia. Sinne pääsin - yllätys? - yöbussilla. Harmillista, että lauttamatkan ajaksi bussista oli poistuttava kannelle. Siinä jäivät taas yöunet melko vähiin. Kun sitten pääsin perille, oli aikainen sunnuntaiaamu, enkä oikein tiennyt, oliko koko Pariisi ollut lainkaan hyvä ajatus. Bussissa vieressäni istunut kanadalaistyttö oli kaupungissa ensimmäistä kertaa, ja kävimmepä sitten hakemassa ruokaa Marais'n juutalaisalueelta; laskelmoin, että sunnuntaiaukiolot ovat siellä vähän paremmat kuin muualla. Löytyi aamupalaksi rinkeleitä leipomosta, ja Clignancourtin markkinoille tehdyn visiitin jälkeen palasimme hakemaan vielä falafelia ja Nutella-crepejä. Kanadalainen siirtyi hotellille odottamaan ranskalaista kaveriaan, ja minä kiipesin Montmartrelle katselemaan kaupunkia ja kirjoittamaan kirjeitä. Oli aurinkoista, joten suunnilleen puoli Pariisia oli kerääntynyt niille rinteille.
Iltaa kohden minua kutsui Latinalaiskortteli ja jälleen yksi hostelli. Alue oli söpöä ja hyvinkin pariisilaista, mutta kappas vain, turistin nukkuessa kävi voro hiipimässä röyhkeästi lompakolle ja aamulla tuli herättyä ilman käteistä. Puoli huonetta oli kokenut vastaavan kohtalon, ja oikeastaan sen ansiosta päädyinkin sitten viettämään päivää kanadalaisen, Pariisiin yliopiston pääsykokeisiin saapuneen tytön kanssa. Jo toinen sattumanvaraisesti elämääni ilmaantunut kanadalainen parin päivän sisällä - kuinka merkillistä! Tällä kertaa esittelin Notre Damen ja Eiffel-tornin. Taisimme kävellä yhteensä osapuilleen kahdeksan tuntia, kun poikettiin vielä Montparnassen aluetta tutkailemassa. Ostin patongin ja join ihan riemuissani Oranginaa, joka on vähän harvinaisuus suomalaisessa limsahyllyssä.
Kolmas päiväni Pariisissa oli viimeinen. Satoi. Menin takaisin Notre Damelle ja näin gargoilit työssään. Kävelin muutenkin läpi lempikatujani. Sitten tein jotakin epätyypillistä: kiersin vaatekauppoja tuntikausia. Minulle määrätty missio oli löytää harmaa kesämekko siskon häihin, ja sehän osoittautuikin vallan mahdottomaksi tehtäviksi. (Loppujen lopuksi onnistuin löytämään kelvollisen Aberystwythistä.)
Yöbussi kuljetti minut takaisin Lontooseen. Tässä vaiheessa kaupunki alkoi käydä jo melko tutuksi. Jatkoin mekon etsintää, jälleen tuloksetta, ja kävin istumassa Les Misérablesin iltapäivänäytöksessä.
Mahtavia juttuja olin osannut suunnitella Lontoon ulkopuolisia retkipäiviä varten. Kävin Harry Potter -elokuvastudiokierroksella. Suurin piirtein neljä ja puoli tuntia upposi lavasteiden sun muiden ihmettelyyn. Kotikoloa tuijotin moneen otteeseen, ja Viistokujalla kävely oli uskomattoman hämmentävää. Poimittaislinjasta ja kävelysillasta puhumattakaan. Kyllä siinä ajantaju hämärtyy, kun tällainen potteristi päästetään tuollaiseen paikkaan.
Viimeisenä Lontoon-päivänä minulla oli tähtäimessä Anderson Toursin järjestämä retki Stonehengelle ja Bathiin. Kivikasa oli kyllä hieno, mutta siinä turistien ja ympäriinsä kulkevien teiden keskellä oli vaikea päästä kovinkaan mystiseen tunnelmaan. Bath on muinainen roomalainen kylpyläkaupunki; Roman Baths eli kylpyläraunioita esittelevä museo oli kieltämättä ihan jännittävä, vaikka tunnen kyllä monta ihmistä, joihin tuollainen kierros olisi uponnut minuakin paremmin. Tykkäsin, että kannettavasta oppaasta sai näppäiltyä esiin Bill Brysonin puhuman version. Brysonhan on hieno kirjoittaja. Muuta merkittävää kuin kylpylät ei Bathissa sitten ollutkaan, paitsi toffeekauppa, josta ostin kalliin nökön suolalla maustettua toffeeta. Olihan se hyvää.
Se, että parin viikon kiertämisen jälkeen pääsin lopulta istumaan Aberystwythia kohti kulkevaan bussiin, oli aika ihmeellistä ja ihanaa. Jopa homeinen suihku tuntui kotoisalta.
Aberista ei noin vain pääse viikonloppumatkoille. Pitkä pääsiäisloma kuitenkin tarkoittaa, että halutessaan vaihtari ehtii kyllä kiertää vaikka koko Britannian. Lippujen hinnoittelupolitiikan takia suunnittelu on vain hoidettava hyvin. Minä varasin jokaisen bussilipun ja hostellin ja kierroksen reilusti etukäteen. Matkassa kulkenut varausvahvistusnippu olikin aluksi ihan jäätävän paksu. Rahaa paloi kyllä suunnittelusta huolimatta, sitä ei voi kieltää. Olen kuitenkin varsin tyytyväinen, että tuli lähdettyä. Nyt on nähty Walesin lisäksi Englanti ja Skotlanti. Josko sitä joskus pääsisi vielä Irlantiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti